Kesäblogi osa 2: Sohvi

Kesäblogi osa 2: Sohvi

Fuksivuoteni joulukuussa minuun iski ensimmäistä kertaa hienoinen huoli tulevasta kesästä. Halusin suuresti päästä rakennusalalle töihin ja pohdiskelin, miten se tulisi onnistumaan. Tammikuussa muutaman sähköisen hakemuksen kirjoitettuani turhauduin ja saapuessani seuraavan kerran Kuopioon, aiempaan kotikaupunkiini, kävelin vanhempieni kodin viereen Laptin aloittamalle työmaalle. Kipusin hyvin jännittyneenä portaat työmaakoppiin ja reilun kolmen kuukauden päästä lähes yhtä jännittyneenä samat portaat uudelleen ensimmäisenä työpäivänäni.

En osannut muodostaa oikeastaan ennakko-oletuksia töitäni kohtaan ennen niiden alkua. Nyt kolme viikkoa työskenneltyäni olenkin saanut tehdä niin paljon kaikkea ja oppinut niin paljon uutta, etten todellakaan olisi osannut tällaista olettaa. Olen piikannut, porannut, imuroinut ja hionut betonia. Olen saanut kerätä roskia, tiivistää valumuotteja, merkata lattialämmitysputkia ja vaikka mitä muuta. Työtehtävät ovat olleet monipuolisia ja tuntuu, että päivien aikana pystyy keräämään oppeja kaikkialta.

Eniten olen innostunut kuitenkin siitä, miten pystyn jo ensimmäisenä yliopistovuotena opittuja asioita yhdistämään työmaalla käytännön tilanteisiin ja toisinpäin. Vasta kontattuani ryömintätilassa muutaman tunnin ajan, tajusin mikä CAD-näyttökokeen leikkauskuvassa ollut tyhjä aukko oli. Näyttökokeessa kun olin ihmetellyt sitä melko kauan ja turhautuneena piirtänyt mielestäni aivan kummallisen kohdan. Olen nähnyt melkoisen paljon betonielementtejä, joihin tutustuimme Ruduksen tehtaalla fuksiexcullamme ja päässyt ihan itse valmistamaan betonia muistaen syksyn maanantai-iltojen opit vesi-sementtisuhteesta.

Samalla olen huomannut, että tiedän niin kovin vähän rakennusalasta. Joka päivä eteen tulee asioita, joista en ole kuullutkaan. Koulun opeista on myös jäänyt uupumaan jotenkin sellainen tosiasia, ettei kaikki aina mene aivan kuin on suunniteltu ja rakentamisessa mukaan mahtuu melkoinen määrä välivaiheita, joita suunnittelijan pöydältä ei välttämättä tule ajatelleeksi. Nyt työmaalla olen vasta oikeasti ymmärtänyt, että vaikka kuinka hieno suunnitelma olisikin, kuvioon astuvat mukaan rakentajat, joiden osaaminen on ollut mahtavaa seurattavaa. Hieman kateellisena olen välillä katsonut, kun ammattilaiset pistävät tohinaksi ja osaavat hoitaa asiansa, kun itse on melko lailla hukassa uretaanipistoolin käytön kanssa ja vasarallakaan ei ihan joka kerta osu välttämättä naulan kantaan. Onneksi työkaverit ovat olleet ymmärtäväisiä sekä jaksaneet valaista ja neuvoa alan saloissa.

Työmaakokemus on antanut jo tähän mennessä hurjan paljon. Jos kolmen viikon jälkeen olen oppinut ja nähnyt näin paljon, niin kaikkien työviikkojen jälkeen olen varmasti saanut kesästä todella paljon irti. Hyvä ammattilainen rakennustekniikan puolelta tulee varmasti tarvitsemaan työmaakokemusta, sillä kaikkia näitä oppeja ei mitenkään voi saada koulussa ja silti uskoisin niitä tarvittavan töissä, joihin valmistuu. Olen kiitollinen, että jo ensimmäinen kesäni rakennustyömaalla on ollut näin antoisa ja toivon, että tästä seuraavatkin tulevat olemaan!

– Sohvi


Sohvin työmaamaisemat kesäkuussa 2017 – ei huonot!


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea. Joka toinen viikko on luvassa postauksia erilaisista tavoista viettää opiskelijakesää, joten pysy kuulolla! Tsekkaa myös instagramista TARAKIn kuvakisa #tarakilainentöissä.
Mikäli haluat jakaa oman kesäsi kokemuksia, ilmoita kirjoitushalukkuudestasi killan viestintävastaavalle osoitteeseen ella.lahtinen[at]student.tut.fi.