elokuu 2017

Kesäblogi osa 8: Sami

Kesäblogi osa 7: Sami

Sami, nykysi Hanski, tässä hei! Valitettavasti pääsi käymään niin, että valmistuin kesäkuussa, joten tuun kertomaan tätä kesätyöblogia vähän ehkä eri näkökulmasta. Yliopistossa ei ajallisesti viihdytty pitkään, sillä paperit rykästiin kasaan viidessä vuodessa. Kolmantena kesänä pääsin Rambollille töihin nuoremmaksi suunnittelijaksi – ihka aidoksi kesähessuksi. Kaksi viimeistä opiskeluvuotta tein töitä pari päivää viikossa ja loppuviikon kouluhommia. Nurjahduskin siinä tuli samalla perustettua loistavan porukkamme kanssa!

Alustan pikkasen tätä mun kesästooria. Tein kandini tietomallien laadunvarmistuksesta rakennesuunnittelun näkökulmasta. Samoihin aikoihin ryhdyin myös Rakenteiden mallintaminen -kurssin assistentiksi. Näistä inspiroituneena luonnollinen jatkumo diplomityön aihealueelle oli tietomallintaminen. Viidennen vuoden loppusyksynä aloitin keskustelemaan työn sisällöstä sekä Rambollin edustajien että yliopiston henkilöstön kanssa. Lopulta työn sisällöksi muodostui Algoritmiavusteisen suunnittelun hyödyntäminen betonielementtirakenteiden suunnittelussa. Lyhykäisyydessään hyödynnetään koodia ja parametreja eli riippuvuussuhteita korvaamaan tiettyjä elementtisuunnitteluprosessin osakokonaisuuksia tietomallintamisessa. Tunnen kuinka innostuneita kaikki lukijat ovat tästä diplomityöstä ja varsinkin sen aihealueesta, mutta koittakaa pysyä nahoissanne! Innokkaimmat kuulijat voivat tutustua teokseen DPubissa!

Haluaisinkin jakaa tähän diplomityöhön liittyvän pienen opetuksellisen tarinan, sillä tämä tapahtuma oli itselleni äärimmäisen opettavainen. Diplomityön aihe oli sen verta seksikäs, että kesän aluksi lähdimme isoimmalle asiakkaallemme tätä myymään. Mun tehtävänä oli valmistella esitys algoritmiavusteisesta mallintamisesta ja muutama demo aihealueesta, joilla saisin nuivakkaimmankin lama-ajan insinöörin itkemään onnen kyyneliä.

Normaalisti mitkään esiintymiset tai vastaavat eivät ole erityisemmin jännittäneet, mutta täytyy myöntää, että NYT jännitti. Viimeisenä yönä ei sen koommin nukuttu, vaikkakin olin todella hyvin etukäteen esitykseen valmistautunut. Jännitysmomenttia lisäsi todennäköisesti myös se, että tapaamiseen osallistui sekä meiltä että asiakkaaltamme ISOJA kihoja. Tapaamisessa esiintyi ainoastaan kaksi henkilöä, toinen niistä olin minä ja toinen koko organisaatiomme tietomallintamisen liiketoiminnan ja kehittämisen päällikkö. Harvoin ihminen tuntee oloaan niin pieneksi. Vaikkakin jännitys oli hirveä ennen esitystä, itse esitys meni todella hyvin. Saimme aikaiseksi hyvän vuoropuhelun erilaisista mahdollisista kehityskohteista – tai jos nyt maallikon kielellä puhutaan, niin otettiin isot pensselit pöydälle ja alettiin maalailemaan.

Tapaaminen kokemuksena oli paljon arvokkaampi mitä osasin etukäteen edes ajatella. Hienointa oli huomata, kuinka oma yksikönpäällikköni luotti minun ammattitaitoon ja päätti antaa todella ison vastuun harteilleni. Tapaamisella oli todella suuri merkitys oman ammattitaidon kehittämiselle – ja se oli todella mahtava tapa aloittaa ”aikuisten” työt, sillä valmistuin viikko tapaamisen jälkeen.

Opiskeluiden aikana muistan useammankin esiintyjän, jotka kertoivat, että parhaiten omaa ammattitaitoa ja persoonaa kehittää, kun ajaa itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Hieman ihmettelin ja naureskelin tälle joka kerta, kun joku otti tämän puheeksi. Nyt en voi muuta kun nauraa nuoremmalle itselleni ja todeta näiden esiintyjien olleen täysin oikeassa! Ajakaa itseänne välillä epämukaviin tilanteisiin, niihin tilanteisiin, kun et tiedä onko susta siihen, osaatko tarpeeksi, tiedätkö tarpeeksi tai onnistutko. Sillä ei ole väliä onnistutko vai et – vaan että haastat itsesi!

Mahtavaa loppukesää kaikille!


Kuluvan kesän aikana olemme julkaisseet TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat ovat kertoneet kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea (ja maailmaa). Tämä oli kesäblogin toistaiseksi viimeinen osa, syksyn kuluessa julkaisemme vielä yhden blogin liittyen vähemmän tunnettuun rakennustekniikan osa-alueeseen. Tsekkaa myös instagramista kuvia tarakilaisten kesähommista hashtagilla #tarakilainentöissä, äläkä unohda juhlavuoden hashtagia #TARAKI50.

Kesäblogi osa 7: Konsta

Kesäblogi osa 7: Konsta

Mahdollisuus päästä työskentelemään omalla alalla heti ensimmäisenä teekkarikesänä innosti minua suuresti. Selvittelin ahkerasti rakennusalan kesätyömahdollisuuksia niin kotiseudullani Oulussa, kuin myös uudessa opiskelukaupungissa Tampereella. Ennen vuodenvaihdetta sähköpostiini saapui kuitenkin TARAKIn tiedotuksen mukana ilmoitus, jossa tarjottiin toisenlaista aktiviteettia kesäksi.

Fulbright-järjestö etsi stipendiaatteja “Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe” –ohjelmiin. Käytännössä paketti sisältäisi viisi viikkoa ympäristötieteiden opiskelua amerikkalaisessa yliopistossa stipendillä, joka kattaisi kaiken lennoista ja asumisesta ruokiin ja opintomateriaaleihin. Paikkoja kansainväliseen ohjelmaan oli Suomelle varattu yksi. Ajattelin, että enpä mitään häviä, jos hakisin. Ainahan se yksi ilmainen Jenkkilän reissu kelpaa!

Sorvasin hakemuksen kuntoon ja kävin Hakaniemenrannassa haastattelussa alkutalvesta. Maaliskuisena aamuna sähköpostiin kolahti viesti: ”Congratulations! You have been selected for the Study of the U.S. Institute for Student Leaders from Europe on Environmental Issues.” Toukokuussa järjestetyn perehdytyksen jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun löysin itseni lennolta kohti Oregonia.

Kohdeyliopistomme oli Eugenen kaupungissa sijaitseva University of Oregon. Ohjelmassa oli mukana 22 opiskelijaa, jotka olivat kotoisin 15 eri Euroopan maasta. Paikallisista kontakteista pitivät huolen kahdeksan tutoria, jotka olivat yliopiston vakituisia opiskelijoita. Opiskelu oli hyvin tasapainotettu teorian ja käytännön välillä. Luokkahuoneessa kävimme läpi aihetta ja sen taustoja, mutta vietimme ison osan ajasta ympäristössä, jossa tarkasteltavaan asiaan tai ilmiöön oikeasti törmää. Laskimme yli lentäviä lintuja Tyynenmeren rannalla aamuyöllä, tutustuimme metsän uusiutumiskykyyn vanhoilla avohakkuualueilla sekä vierailimme paikallisessa omavaraistalouteen perustuvassa yhteisössä. Opiskelu oli hyvin sosiaalista verrattuna suomalaiseen malliin: ryhmätöitä ja keskusteluryhmiä oli paljon, teimme jopa haastattelututkimuksen kadulla vastaantulijoille.

Koska jakso Yhdysvalloissa kesti kesäkuun viimeisestä viikosta elokuun ensimmäiseen, se rajoitti oleellisesti kesän työmahdollisuuksia. Suomalaiset kun mielellään pitävät lomansa heinäkuussa, niin hankalahan se minun on silloin olla heitä sijaistamassa. Sain onneksi kuitenkin alkukesäksi töitä oman alan ulkopuolelta, joten vähän jäi kesältä taskurahaa talven varalle.

Vaikka oman alan työkokemus meni tältä kerralta sivu suun, olen joka tapauksessa tyytyväinen menneeseen kesään. Amerikan tarjoamiin kokemuksiin tuskin enää ikinä saan mahdollisuutta, töitä kerkeän myöhemminkin tehdä. Ensi kesänä työskentelisin mielellään jonkin infra- tai liikennepuolen projektin parissa. Opintoni suuntaan näillä näkymin liikenne- ja kuljetustekniikan pariin.

Mikäli teidän rakkaiden kanssaopiskelijoiden eteen suodaan mahdollisuus lähteä vaihtoon – vaikka vain kesäksikin – käyttäkää se! Kokemuksia, joita kansainvälinen kokemus tarjoaa, ei voi Suomesta saada. Kerron kesän vaihto-ohjelmasta paremmin seuraavassa TARAKI-lehdessä, pysykäähän kanavilla!

-Konsta


Konsta ja muut stipendiaatit ©Mart Kiis


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea (ja maailmaa). Tsekkaa myös instagramista tarakilaisten kesähommita hashtagilla #tarakilainentöissä.