Kesäblogi-extra: Saveli
Olen ollut aina kiinnostunut musiikista, sen kuuntelusta ja sen soittamisesta eri instrumenteilla. Bändiharrastuksen aloitin 14-vuotiaana ja soitan vapaa-ajalla nykyäänkin bassoa eräässä heviorkesterissa. 5. vuoden raksateekkariopiskelijana vapaa-aikaa siunautuu näkökulmasta riippuen enemmän tai vähemmän, sillä opiskelujeni lisäksi teen osa-aikaisesti töitä A-Insinöörien akustiikkasuunnitteluyksikössä, jossa aloitin työskentelyn toukokuussa. Kerron siis teille hieman eksoottisemmista rakennusalan kesätyökokemuksistani akustiikkasuunnittelijana.
Musiikki on siis kiinnostanut minua aina ja sen lisäksi jatko-opiskelupaikkoja lukion jälkeen miettiessäni tajusin olevani kiinnostunut myös tekniikan alasta ja erityisesti rakennusalasta. Hakiessani paikkaa TTY:ltä rakennuspuolelta en tiennyt vielä, että samaisessa opinahjossa voisi opiskella myös akustiikkaa, sillä siitä ei hirveästi puhuttu missään, tai en itse ainakaan siihen törmännyt. Kolmantena vuonna suuntautumisvaihtoehtoja tutkiessani törmäsin rakennusakustiikan sivuaineeseen DI-opinnoissa. Siitä syttyi kipinä sille ajatukselle, että tässähän on mahdollisuus yhdistää tekniikan opinnot ja kiinnostukseni äänien maailmaan joksikin, jolla tulevaisuudessa voisi elättää itsensä!
Akustiikkaa käsitteenä ajatellessa tulevat ensimmäisenä mieleen varmaankin konserttisalit. Kandidaatin työssäni pääsinkin tutustumaan konserttisalien maailman ja sain samalla ensimmäisen maistiaisen siitä, mitä akustiikkasuunnittelijana oleminen voisi olla. Tutkin erään vanhan tamperelaisen konserttisalin huoneakustisia ominaisuuksia mallintamalla salin vanhojen piirustusten pohjalta, jonka jälkeen mallinnusohjelmalla laskettiin salin huoneakustiset ominaisuudet. Tämän jälkeen saliin voitiin sijoittaa myös äänilähteitä, joiden avulla voitiin kuunnella saatujen tulosten pohjalta sitä, miltä konserttisalissa soittaminen ja esiintyminen kuulostavat. Ehkä vielä tulevaisuudessa suunnittelen oman konserttisalin, kuka tietää.
Täksi kesäksi A-Insinöörit haki kesätyöntekijää akustiikkasuunnittelun puolelle ja saman tien tajusin, että tämä on se kesätyöpaikka, jonka minä haluan. Hakemisen, haastattelujen ja lyhyen odottelun jälkeen sain helmikuussa tietää saaneeni paikan ja aloittaisin työni toukokuussa perehdytysjaksolla Tampereella. Kuukauden perehdytysjakson aikana opin paljon akustisen suunnittelun eri osa-alueista rakentamisessa. Tein ulkovaippojen ääneneristävyyden laskelmia, tutustuin meluselvitysten tekemiseen, sain tehdä huoneakustisia malleja koulujen uusista avoimista oppimisympäristöistä ja pääsin myös tekemään huoneakustisia mittauksia valmistuneissa kohteissa, joten ihan toimistossa istumiseksi ei koko kesä mennyt.
Perehdytysjakson jälkeen siirryin kotiseudullani Oulussa sijaitsevaan A-Insinöörien toimipisteeseen, jossa pääsin harjoittelemaan perehdytysjaksolla opittuja taitoja oikein kunnolla. Olin Oulun akustiikkasuunnitteluyksikön Oulussa toimivista kahdesta työntekijästä se toinen, joten monenlaista hommaa ja erilaisia työtehtäviä riitti. Olin edellisenä kesänä työskennellyt rakennesuunnittelijana ja siellä sama projekti saattaa kestää kuukaudesta jopa pariin vuoteen. Akustiikkasuunnittelun puolella työ on lyhytkestoisempaa projektien luonteen vuoksi, joten vaihtuvuutta ja erilaisia työtehtäviä rakentamisen eri työvaiheissa on paljon.
Akustinen suunnittelu on itsessään vanha tieteenala. Ääniaallothan ovat klassista fysiikkaa parhaimmillaan. Vasta nykyaikana on alettu tietotekniikan kehittymisen myötä tekemään tarkempia havaintoja akustiikasta ja sen tärkeydestä rakentamisessa. Toisaalta liika ääni ja melu ovat haitaksi niin asumisessa kuin työpaikoillakin, mutta välillä äänen pitäisi kantautua mahdollisimman vähällä vaivalla ja selkeästi monenkin metrin päähän kuulijan korviin esimerkiksi luokkahuoneissa ja auditorioissa. Uusia innovaatioita ja ratkaisuja akustiikan saralla tehdään koko ajan haasteiden kasvaessa. Akustisen suunnittelun tarpeen nousun huomasi selkeästi myös työmäärästä, sillä töitä oli varmasti jonossa odottamassa, kun edellinen projekti valmistui.
Omat työni jatkuvat nyt siis osa-aikaisesti Tampereella samoissa hommissa kuin toukokuussa aloitin, joten jotain tuli tehtyä selvästi oikein. Diplomityön aiheestakin on puhuttu, joten silläkin saralla asiat vaikuttavat etenevän. Kesää näin jälkikäteen ajatellessa voikin vain todeta olevansa todellakin oikealla ja sillä omalla alalla, vaikka se ensimmäisen vuoden opiskelujen ja loputtomilta tuntuneiden matikan ja fysiikan tehtävien keskeltä tulikin kyseenalaistettua. Rakennusala on niin monimuotoinen tekniikan ala, että sieltä löytää jokainen varmasti sen oman mielenkiinnon kohteensa ja alueen, jolle haluaa erikoistua.
Tsemppiä uusille ja vähän vanhemmillekin opiskelijoille uuteen opiskeluvuoteen!
Huoneakustiset mittaukset käynnissä vastavalmistuneessa koulurakennuksessa
