Kesäblogi osa 7: Konsta

Mahdollisuus päästä työskentelemään omalla alalla heti ensimmäisenä teekkarikesänä innosti minua suuresti. Selvittelin ahkerasti rakennusalan kesätyömahdollisuuksia niin kotiseudullani Oulussa, kuin myös uudessa opiskelukaupungissa Tampereella. Ennen vuodenvaihdetta sähköpostiini saapui kuitenkin TARAKIn tiedotuksen mukana ilmoitus, jossa tarjottiin toisenlaista aktiviteettia kesäksi.

Fulbright-järjestö etsi stipendiaatteja “Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe” –ohjelmiin. Käytännössä paketti sisältäisi viisi viikkoa ympäristötieteiden opiskelua amerikkalaisessa yliopistossa stipendillä, joka kattaisi kaiken lennoista ja asumisesta ruokiin ja opintomateriaaleihin. Paikkoja kansainväliseen ohjelmaan oli Suomelle varattu yksi. Ajattelin, että enpä mitään häviä, jos hakisin. Ainahan se yksi ilmainen Jenkkilän reissu kelpaa!

Sorvasin hakemuksen kuntoon ja kävin Hakaniemenrannassa haastattelussa alkutalvesta. Maaliskuisena aamuna sähköpostiin kolahti viesti: ”Congratulations! You have been selected for the Study of the U.S. Institute for Student Leaders from Europe on Environmental Issues.” Toukokuussa järjestetyn perehdytyksen jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun löysin itseni lennolta kohti Oregonia.

Kohdeyliopistomme oli Eugenen kaupungissa sijaitseva University of Oregon. Ohjelmassa oli mukana 22 opiskelijaa, jotka olivat kotoisin 15 eri Euroopan maasta. Paikallisista kontakteista pitivät huolen kahdeksan tutoria, jotka olivat yliopiston vakituisia opiskelijoita. Opiskelu oli hyvin tasapainotettu teorian ja käytännön välillä. Luokkahuoneessa kävimme läpi aihetta ja sen taustoja, mutta vietimme ison osan ajasta ympäristössä, jossa tarkasteltavaan asiaan tai ilmiöön oikeasti törmää. Laskimme yli lentäviä lintuja Tyynenmeren rannalla aamuyöllä, tutustuimme metsän uusiutumiskykyyn vanhoilla avohakkuualueilla sekä vierailimme paikallisessa omavaraistalouteen perustuvassa yhteisössä. Opiskelu oli hyvin sosiaalista verrattuna suomalaiseen malliin: ryhmätöitä ja keskusteluryhmiä oli paljon, teimme jopa haastattelututkimuksen kadulla vastaantulijoille.

Koska jakso Yhdysvalloissa kesti kesäkuun viimeisestä viikosta elokuun ensimmäiseen, se rajoitti oleellisesti kesän työmahdollisuuksia. Suomalaiset kun mielellään pitävät lomansa heinäkuussa, niin hankalahan se minun on silloin olla heitä sijaistamassa. Sain onneksi kuitenkin alkukesäksi töitä oman alan ulkopuolelta, joten vähän jäi kesältä taskurahaa talven varalle.

Vaikka oman alan työkokemus meni tältä kerralta sivu suun, olen joka tapauksessa tyytyväinen menneeseen kesään. Amerikan tarjoamiin kokemuksiin tuskin enää ikinä saan mahdollisuutta, töitä kerkeän myöhemminkin tehdä. Ensi kesänä työskentelisin mielellään jonkin infra- tai liikennepuolen projektin parissa. Opintoni suuntaan näillä näkymin liikenne- ja kuljetustekniikan pariin.

Mikäli teidän rakkaiden kanssaopiskelijoiden eteen suodaan mahdollisuus lähteä vaihtoon – vaikka vain kesäksikin – käyttäkää se! Kokemuksia, joita kansainvälinen kokemus tarjoaa, ei voi Suomesta saada. Kerron kesän vaihto-ohjelmasta paremmin seuraavassa TARAKI-lehdessä, pysykäähän kanavilla!

-Konsta


Konsta ja muut stipendiaatit ©Mart Kiis


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea (ja maailmaa). Tsekkaa myös instagramista tarakilaisten kesähommita hashtagilla #tarakilainentöissä.