tarakilainentöissä

Kesäblogi osa 8: Sami

Kesäblogi osa 7: Sami

Sami, nykysi Hanski, tässä hei! Valitettavasti pääsi käymään niin, että valmistuin kesäkuussa, joten tuun kertomaan tätä kesätyöblogia vähän ehkä eri näkökulmasta. Yliopistossa ei ajallisesti viihdytty pitkään, sillä paperit rykästiin kasaan viidessä vuodessa. Kolmantena kesänä pääsin Rambollille töihin nuoremmaksi suunnittelijaksi – ihka aidoksi kesähessuksi. Kaksi viimeistä opiskeluvuotta tein töitä pari päivää viikossa ja loppuviikon kouluhommia. Nurjahduskin siinä tuli samalla perustettua loistavan porukkamme kanssa!

Alustan pikkasen tätä mun kesästooria. Tein kandini tietomallien laadunvarmistuksesta rakennesuunnittelun näkökulmasta. Samoihin aikoihin ryhdyin myös Rakenteiden mallintaminen -kurssin assistentiksi. Näistä inspiroituneena luonnollinen jatkumo diplomityön aihealueelle oli tietomallintaminen. Viidennen vuoden loppusyksynä aloitin keskustelemaan työn sisällöstä sekä Rambollin edustajien että yliopiston henkilöstön kanssa. Lopulta työn sisällöksi muodostui Algoritmiavusteisen suunnittelun hyödyntäminen betonielementtirakenteiden suunnittelussa. Lyhykäisyydessään hyödynnetään koodia ja parametreja eli riippuvuussuhteita korvaamaan tiettyjä elementtisuunnitteluprosessin osakokonaisuuksia tietomallintamisessa. Tunnen kuinka innostuneita kaikki lukijat ovat tästä diplomityöstä ja varsinkin sen aihealueesta, mutta koittakaa pysyä nahoissanne! Innokkaimmat kuulijat voivat tutustua teokseen DPubissa!

Haluaisinkin jakaa tähän diplomityöhön liittyvän pienen opetuksellisen tarinan, sillä tämä tapahtuma oli itselleni äärimmäisen opettavainen. Diplomityön aihe oli sen verta seksikäs, että kesän aluksi lähdimme isoimmalle asiakkaallemme tätä myymään. Mun tehtävänä oli valmistella esitys algoritmiavusteisesta mallintamisesta ja muutama demo aihealueesta, joilla saisin nuivakkaimmankin lama-ajan insinöörin itkemään onnen kyyneliä.

Normaalisti mitkään esiintymiset tai vastaavat eivät ole erityisemmin jännittäneet, mutta täytyy myöntää, että NYT jännitti. Viimeisenä yönä ei sen koommin nukuttu, vaikkakin olin todella hyvin etukäteen esitykseen valmistautunut. Jännitysmomenttia lisäsi todennäköisesti myös se, että tapaamiseen osallistui sekä meiltä että asiakkaaltamme ISOJA kihoja. Tapaamisessa esiintyi ainoastaan kaksi henkilöä, toinen niistä olin minä ja toinen koko organisaatiomme tietomallintamisen liiketoiminnan ja kehittämisen päällikkö. Harvoin ihminen tuntee oloaan niin pieneksi. Vaikkakin jännitys oli hirveä ennen esitystä, itse esitys meni todella hyvin. Saimme aikaiseksi hyvän vuoropuhelun erilaisista mahdollisista kehityskohteista – tai jos nyt maallikon kielellä puhutaan, niin otettiin isot pensselit pöydälle ja alettiin maalailemaan.

Tapaaminen kokemuksena oli paljon arvokkaampi mitä osasin etukäteen edes ajatella. Hienointa oli huomata, kuinka oma yksikönpäällikköni luotti minun ammattitaitoon ja päätti antaa todella ison vastuun harteilleni. Tapaamisella oli todella suuri merkitys oman ammattitaidon kehittämiselle – ja se oli todella mahtava tapa aloittaa ”aikuisten” työt, sillä valmistuin viikko tapaamisen jälkeen.

Opiskeluiden aikana muistan useammankin esiintyjän, jotka kertoivat, että parhaiten omaa ammattitaitoa ja persoonaa kehittää, kun ajaa itsensä mukavuusalueensa ulkopuolelle. Hieman ihmettelin ja naureskelin tälle joka kerta, kun joku otti tämän puheeksi. Nyt en voi muuta kun nauraa nuoremmalle itselleni ja todeta näiden esiintyjien olleen täysin oikeassa! Ajakaa itseänne välillä epämukaviin tilanteisiin, niihin tilanteisiin, kun et tiedä onko susta siihen, osaatko tarpeeksi, tiedätkö tarpeeksi tai onnistutko. Sillä ei ole väliä onnistutko vai et – vaan että haastat itsesi!

Mahtavaa loppukesää kaikille!


Kuluvan kesän aikana olemme julkaisseet TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat ovat kertoneet kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea (ja maailmaa). Tämä oli kesäblogin toistaiseksi viimeinen osa, syksyn kuluessa julkaisemme vielä yhden blogin liittyen vähemmän tunnettuun rakennustekniikan osa-alueeseen. Tsekkaa myös instagramista kuvia tarakilaisten kesähommista hashtagilla #tarakilainentöissä, äläkä unohda juhlavuoden hashtagia #TARAKI50.

Kesäblogi osa 7: Konsta

Kesäblogi osa 7: Konsta

Mahdollisuus päästä työskentelemään omalla alalla heti ensimmäisenä teekkarikesänä innosti minua suuresti. Selvittelin ahkerasti rakennusalan kesätyömahdollisuuksia niin kotiseudullani Oulussa, kuin myös uudessa opiskelukaupungissa Tampereella. Ennen vuodenvaihdetta sähköpostiini saapui kuitenkin TARAKIn tiedotuksen mukana ilmoitus, jossa tarjottiin toisenlaista aktiviteettia kesäksi.

Fulbright-järjestö etsi stipendiaatteja “Study of the U.S. Institutes for Student Leaders from Europe” –ohjelmiin. Käytännössä paketti sisältäisi viisi viikkoa ympäristötieteiden opiskelua amerikkalaisessa yliopistossa stipendillä, joka kattaisi kaiken lennoista ja asumisesta ruokiin ja opintomateriaaleihin. Paikkoja kansainväliseen ohjelmaan oli Suomelle varattu yksi. Ajattelin, että enpä mitään häviä, jos hakisin. Ainahan se yksi ilmainen Jenkkilän reissu kelpaa!

Sorvasin hakemuksen kuntoon ja kävin Hakaniemenrannassa haastattelussa alkutalvesta. Maaliskuisena aamuna sähköpostiin kolahti viesti: ”Congratulations! You have been selected for the Study of the U.S. Institute for Student Leaders from Europe on Environmental Issues.” Toukokuussa järjestetyn perehdytyksen jälkeen ei kulunut kauaakaan, kun löysin itseni lennolta kohti Oregonia.

Kohdeyliopistomme oli Eugenen kaupungissa sijaitseva University of Oregon. Ohjelmassa oli mukana 22 opiskelijaa, jotka olivat kotoisin 15 eri Euroopan maasta. Paikallisista kontakteista pitivät huolen kahdeksan tutoria, jotka olivat yliopiston vakituisia opiskelijoita. Opiskelu oli hyvin tasapainotettu teorian ja käytännön välillä. Luokkahuoneessa kävimme läpi aihetta ja sen taustoja, mutta vietimme ison osan ajasta ympäristössä, jossa tarkasteltavaan asiaan tai ilmiöön oikeasti törmää. Laskimme yli lentäviä lintuja Tyynenmeren rannalla aamuyöllä, tutustuimme metsän uusiutumiskykyyn vanhoilla avohakkuualueilla sekä vierailimme paikallisessa omavaraistalouteen perustuvassa yhteisössä. Opiskelu oli hyvin sosiaalista verrattuna suomalaiseen malliin: ryhmätöitä ja keskusteluryhmiä oli paljon, teimme jopa haastattelututkimuksen kadulla vastaantulijoille.

Koska jakso Yhdysvalloissa kesti kesäkuun viimeisestä viikosta elokuun ensimmäiseen, se rajoitti oleellisesti kesän työmahdollisuuksia. Suomalaiset kun mielellään pitävät lomansa heinäkuussa, niin hankalahan se minun on silloin olla heitä sijaistamassa. Sain onneksi kuitenkin alkukesäksi töitä oman alan ulkopuolelta, joten vähän jäi kesältä taskurahaa talven varalle.

Vaikka oman alan työkokemus meni tältä kerralta sivu suun, olen joka tapauksessa tyytyväinen menneeseen kesään. Amerikan tarjoamiin kokemuksiin tuskin enää ikinä saan mahdollisuutta, töitä kerkeän myöhemminkin tehdä. Ensi kesänä työskentelisin mielellään jonkin infra- tai liikennepuolen projektin parissa. Opintoni suuntaan näillä näkymin liikenne- ja kuljetustekniikan pariin.

Mikäli teidän rakkaiden kanssaopiskelijoiden eteen suodaan mahdollisuus lähteä vaihtoon – vaikka vain kesäksikin – käyttäkää se! Kokemuksia, joita kansainvälinen kokemus tarjoaa, ei voi Suomesta saada. Kerron kesän vaihto-ohjelmasta paremmin seuraavassa TARAKI-lehdessä, pysykäähän kanavilla!

-Konsta


Konsta ja muut stipendiaatit ©Mart Kiis


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea (ja maailmaa). Tsekkaa myös instagramista tarakilaisten kesähommita hashtagilla #tarakilainentöissä.

Kesäblogi osa 6: Jukka

Kesäblogi osa 6: Jukka

Nimeni on Jukka ja olen opiskellut TTY:lla kuusi vuotta. Pääaineeni on liikenne- ja kuljetusjärjestelmät, jonka kylkeen olen lukenut kaikenlaista hyödylliseksi katsomaani, pääasiassa teollisuustaloutta ja pari arkkarikurssia. Koulu alkaa olla kohdallani ehtoopuolella, sillä diplomityön lisäksi minulla on enää kolme kurssia jäljellä.

Olin viime kesänä Liikenteen turvallisuusvirastolla (Trafilla) harjoittelijana ja hyvin menneen kesän jälkeen sovin esimieheni kanssa, että ollaan uudelleen yhteydessä, jos sopivia harjoittelu- tai diplomityöpaikkoja ilmaantuu tälle vuodelle. Nyt minulla on Trafilla puolen vuoden määräaikainen virka, jonka aikana teen diplomityönäni Suomen taksiliikenteen sidosryhmille kysely- ja haastattelututkimuksen, jossa kartoitetaan sidosryhmien ajatuksia taksiliikenteen nykytilasta ja tulevasta liikennepalvelulaista.
Aloitin työn toukokuun alussa eli puolivälissä mennään. Työn sisältö oli hyvin selkeä alusta lähtien: Trafilla oli tarve juuri tietynlaiselle tutkimukselle, sillä tuleva laki velvoittaa Trafia seuraamaan lain vaikutuksia, ja olimme keskustelleet esimieheni kanssa aiheesta pitkin kevättä. Ensimmäinen steppi oli perehtyminen lakiin ja sen tavoitteisiin. Ja sitä perehtymistä riitti, sillä kokonaisuus on monimutkainen. Sidosryhmien intressien ymmärtämiseksi ja tulevien haastattelujen pohjaksi minun tuli muodostaa mahdollisimman selkeä kuva siitä, millainen taksiliikenteen nykytila on ja millaisena tulevaisuus näyttäytyy eri näkökulmista. Aiheesta kiinnostuneet voivat aloittaa tuolta: https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Mietinto/Sivut/LiVM_3+2017.aspx

Seuraavaksi aloin suunnitella haastattelujen sisältöä ja sopia sidosryhmien kanssa haastattelujen ajankohdasta. Haastattelujen sisällön suunnitteluun sain apua ja kommentteja kollegoiltani, mutta haastattelut olen tehnyt yksin. Aluksi jännitti ihan hirveästi. Syövätkö rautaiset asiantuntijat harmittoman pikku teekkarin elävältä? Onneksi haastateltavat ovat olleet asiallista väkeä ja muutaman haastattelun jälkeen homma on alkanut sujua. Haastattelujen ikävä puoli on litterointi – tunnin haastattelun puhtaaksikirjoittamiseen menee helposti koko päivä, minkä jälkeen ranteet ovat mutkalla. Vaan litterointikin on tehtävä joskus, ja se on mukavan mekaanista ja aivotonta työtä silloin, kun vaativampi ajatustyö ei meinaa edetä.

Haastattelujen analysoinnin aika on myöhemmin kesällä, kunhan kaikki tahot on saatu haastateltua. Tämän kuukauden olen työskennellyt lähes kokonaan etänä Tampereella. Agendana on ollut kyselytutkimusten tulosten analysointi. Ulkopuolinen yritys teki massakyselyt mm. kansalaisille ja taksiyrittäjille kesäkuussa ja minä olen nyt pyöritellyt olennaiset informaatiot ulos SPSS:n avulla. Aluksi SPSS:n kanssa meni paljon aikaa vanhan kertaamiseen (liikennepuolella on yksi kurssi, jossa ohjelmaa käytetään), aineiston käsittelyyn ja oikeiden tilastollisten testien valitsemiseen, mutta sitten kun tietää mitä tekee, homma on ez. Kovin syvällisiin mallien rakentamisiin ei ole tarvinnut ryhtyä, sillä ristiintaulukoinnit ovat riittäneet.

Heinäkuun etätöitä lukuun ottamatta olen työskennellyt Trafin päämajassa Helsingin Pasilassa. Pendelöinti Tampereelta Helsinkiin ei tullut kuuloonkaan (koetin viime kesänä, ei toiminut) ja halusin säästää asumiskustannuksissa, joten muutin sukulaisten nurkkiin Mäntsälään. Arki-illat menevät pitkälti yksin lenkkeillessä ja Netflixiä katsellessa, mutta toisaalta ”kakkoskämpästä” ei tarvitse maksaa vuokraa ollenkaan ja työmatka junalla ovelta ovelle noin tunnin. Onneksi pääsen joka viikonloppu kotikonnuille.

Jatko Trafilla on epätodennäköistä. Keskusteluja ei ole vielä käyty, mutta entry-level töitä on melko vähän, jos ollenkaan, joten en elättele liikaa toiveita. Todennäköisesti päädyn aluksi yksityiselle puolelle ja siitä sitten elämäntilanteen ja kiinnostusten mukaan eteenpäin. Toiveena olisivat monipuoliset tehtävät hyvien työkavereiden kanssa kestävän liikkumisen edistämisen, uusien ratkaisujen ja liikenneturvallisuuden parissa.


Teekkarin ”työmaa” voi näyttää tältäkin.


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea. Joka toinen viikko on luvassa postauksia erilaisista tavoista viettää opiskelijakesää, joten pysy kuulolla! Tsekkaa myös instagramista TARAKIn kuvakisa #tarakilainentöissä.

Kesäblogi osa 5: Riku

Kesäblogi osa 5: Riku

Olen ensimmäisen (vai pitäisikö jo sanoa toisen) vuoden raksateekkari. Viime syksynä muutin Tampereelle Turun saaristosta, ja kaupunkeja vieroksuvana hain kotikonnuilta töitä kesäksi. Maatilan poikana on kaikenlainen rakentaminen jo tullut tutuksi, mutta koska työpaikkana ’koti’ kuulostaa huonolta ceeveessä, hain töihin paikalliseen JJ Kaivin ja Kallioon työmaakokemuksen toivossa. Oma ajatus oli, että traktoreita ja muita koneita pienestä pitäen käyttäneenä menisin ajamaan pyöräkuormaajaa tai kaivuria, mutta ekana työpäivänä kävikin ilmi, että minut oli merkitty työnjohtoharjoittelijaksi.

Pienestä perheyrityksestä liikkeelle lähtenyt JJ Kaivin ja Kallio kuuluu nykyään 350 työntekijän Terrawise-konserniin. Kyseisen yrityksen toimenkuvaan kuuluu maanrakennus ja louhinta sekä murskaus. Yritys tekee sekä infrapuolen, että talopuolen projekteja, jälkimmäisellä lähinnä pohjaurakoita. Itse olen ollut paljon pohjaurakoiden parissa, mutta myös mm. rakentamassa liikenneympyrää sekä ollut mukana kallion räjäytyksessä.

Koska kyseessä on pieni yritys, työnjohto on mukana työnteossa kuten ’normiduunaritkin’, jolloin insinööri on myös lapiopoika kaivuutöissä. Kuitenkin ongelmatilanteissa saa juosta esimerkiksi sähkärin perässä ja suunnitella kaapelilinjat kokonaan uusiksi.
Maanrakennuksessa tulee huomioida todella monta eri kokonaisuutta, kuten viemärit, radonputkitukset, sähkökaapelit, maalämpöputket ja niin edelleen, että lopulta taskut ovat täynnä tontin piirustuksia. Työtehtävät vaihtuvat tiuhaan sen mukaan, mitä mahdutaan täyteen pihaan tekemään. Moni työmaamme on vierekkäin, ja sijainti johtaa siihen, että liikutaan työmaalta toiselle sen mukaan, missä on suurin tarve. Parhaana esimerkkinä olin tasaamassa sokkelinpohjaa, soitti että ”tyhjennä työmaa räjäytyksen vuoksi, ja sen jälkeen mene motarille potkimaan ojaan sinne lentäviä kiviä.”

Ensi kesänä olen todennäköisesti samassa työpaikassa, sillä työtehtävät ovat todella monipuoliset, joka päivä saa tehdä jotain uutta. Itselle infrapuoli vaikuttaa mielenkiintoisimmalta vaihtoehdolta, vaikka mieli muuttuukin jokaisena sadepäivänä!

– Riku


Se on ihka oikee pikkunen KAEVINKONE!


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea. Joka toinen viikko on luvassa postauksia erilaisista tavoista viettää opiskelijakesää, joten pysy kuulolla! Tsekkaa myös instagramista TARAKIn kuvakisa #tarakilainentöissä.
Mikäli haluat jakaa oman kesäsi kokemuksia, ilmoita kirjoitushalukkuudestasi killan viestintävastaavalle osoitteeseen ella.lahtinen[at]student.tut.fi.

Kesäblogi osa 4: Veera

Kesäblogi osa 4: Veera

Olen neljännen vuoden raksateekkari ja pääaineenani on rakennesuunnittelu. Viime vuoden keväällä jo hieman epätoivoisena täyttelin yritysten avoimia hakemuksia pelkkien kesätyöhakemusten ohella. Yllätyksekseni pääsin haastatteluun Helsinkiin Suomen Talokeskus Oy:lle julkisivusaneerausyksikköön ja heti haastattelun jälkeen minulle kerrottiin, että sain työpaikan. Ensimmäinen kesä kului lähinnä avustavissa valvonta- ja suunnittelutehtävissä. Pääsin myös osallistumaan kattojen, julkisivujen ja parvekkeiden kuntoarvioiden ja -tutkimusten tekemiseen, mistä oli muuten todella paljon hyötyä seuraavan syksyn rakenteiden historian ja kuntotutkimusten kursseilla. Koska kesä meni todella hyvin, sovin jo viime syksynä, että työsuhteeni jatkuu tänäkin kesänä.

Heti tenttiviikon jälkeen pakkasin siis tavarani ja suuntasin kohti Helsinkiä. Muuttaminen sujui melko kivuttomasti. Viimekesän jäljiltä liikkuminen oli jo ennestään tuttua ja vanhoja kavereitakin asuu Helsingissä jonkin verran. Asunnon löytäminen oli todella helppoa ja vuokrasin kesäksi opiskelijasolusta huoneen. Asumismukavuus ei toki yllä sille tasolle, mihin Tampereella olen tottunut, mutta en ole antanut sen häiritä, sillä tiesin jo kesän alussa, etten tule viettämään viikonloppujani Helsingissä.

Töihin paluuta odotin innolla ja työkaverini olivatkin keränneet minulle hommia tehtäväksi heti ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Pari ensimmäistä viikkoa meni tehdessä autokatoksen suunnittelua sekä rakennekuvia piirtäessä erääseen isompaan kohteeseen. Kävin tekemässä myös pari vesikaton kuntotarkastusta. Kesäkuun alusta lähtien aloin kiertää työkaverini kanssa työmaiden aloitus- ja työmaakokouksissa sekä valvontakäynneillä, jotta voin tuurata häntä valvontatehtävissä kesäloman ajan. Nyt aika onkin kulunut siis valvojan tehtävissä työmaita kiertäessä sekä kokouksissa ja katselmuksissa käydessä. On ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista päästä seuraamaan niin monenlaisia hankkeita lähes alusta lähtien. Valvontakohteissani on käynnissä mm. salaojien korjaamista, elementtisaumojen ja rappauksen uusimista, julkisivujen maalausta sekä parvekkeiden peruskorjaamista. Valvontatehtävien ohella on minulla myös muita hommia tehtävänä. Tällä hetkellä tekemistä odottavat vesikaton korjaamisen ja pihakannen uusimisen suunnitelmat sekä parvekkeiden kuntotarkastus raportteineen.

Tänä kesänä minulle on tullut selväksi etenkin se, että vaikka kyseessä olisi kuinka selkeä, pieni tai yksinkertainen korjaushanke, voi hankkeen aikana tulla isojakin yllätyksiä ja paljon lisäselvityksiä vaativia asioita. Tämän vuoksi hyvä kommunikointi on erityisen tärkeää hankkeen eri osapuolten välillä. Työmaakäyntien sekä erilaisten kokousten ja neuvottelujen myötä olen oppinut ymmärtämään sen, kuinka monet asiat ovat tärkeitä onnistuneen rakennushankkeen kannalta. Omalla kohdallani vastaan on tullut etenkin selkeiden ja yksiselitteisten suunnitelmien sekä osaavan urakoitsijan tärkeys hankkeessa. Olen ollut positiivisesti yllättynyt siitä, että työmiehillä on ollut hyvin aikaa jutella työmailla käydessäni kohteista, koska siitä saa hyvin erilaista näkökulmaa rakentamiseen, mitä luennoilla istuessa.

Olen ollut varsin tyytyväinen siihen, kuinka monipuolisia työtehtäviä minulla on ollut ja uskon, että loppukesä tulee olemaan yhtä mielenkiintoinen, opettavainen ja työntäyteinen kuin alkukesä. Nähtäväksi jää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta voisin hyvin kuvitella itseni tekemään töitä korjausrakentamisen parissa vielä pitkän aikaa.

-Veera


Kuntoarvioita tehdessä pääsee nauttimaan myös komeista maisemista


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea. Joka toinen viikko on luvassa postauksia erilaisista tavoista viettää opiskelijakesää, joten pysy kuulolla! Tsekkaa myös instagramista TARAKIn kuvakisa #tarakilainentöissä.
Mikäli haluat jakaa oman kesäsi kokemuksia, ilmoita kirjoitushalukkuudestasi killan viestintävastaavalle osoitteeseen ella.lahtinen[at]student.tut.fi.

Kesäblogi osa 3: Markus

Kesäblogi osa 3: Markus

Työturvallisuuskulttuuri ja sen murros saa pään sekaisin. Olen kolmen vuoden sisällä ollut työmaalla niin lippalakki väärinpäin heilumassa rälläkän kanssa kuin paasaamassa itseäni 30 vuotta vanhemmille timpureille suojalasien ja kypärän päässä pitämisen absoluuttisesta pakosta.

Tapaturmataajuustilastoja tutkimalla ei käy kiistäminen, etteikö työturvallisuuden valvomisessa olisi menty pelkästään oikeaan suuntaan. Sääntöjä ja tarkkaa valvomista tarvitaan, kun muutetaan kulttuuria. Turussa, Espoossa ja nyt Tampereella työmailla työskenneltyäni on käynyt selväksi sekin, että jossain kulttuurin muutoksessa ollaan toisia edellä. Muutosvastarinta ainakin toistaiseksi on todellista, ja sen rikkominen on ulkopuolelta vaikeaa, joissain tapauksissa ehkä jopa mahdotonta. ”Turvallisuus on kiinni omasta asenteesta, ei käskemisestä”, on asiaan liittyen fiksuimpia lauseita, joita olen kuullut.

Toivon, että oikeaa suuntaa ei saada tarpeettomasti kääntymään. Viikko sitten työmaan ulkopuolinen TR-mittaaja (työmaan turvallisuustason mittaaja) saapui työmaalle. Ennen kuin ehdin toivottaa huomenet, mittaaja totesi, että mastolavan korissa keskellä päivää työskentelevältä rapparilta puuttuu huomiovihreästä paidasta heijastinnauha. Tämä oli selkeä virhe, ja se näkyi TR-mittauksen tuloksessa. Millä tavalla yritykset tulevat tulevaisuudessa edelleen parantamaan työturvallisuuttaan? Millaiset tavat tässä vaiheessa kulttuurin muutosta toimivat? Onko työturvallisuus viety jo sille tasolle, että seuraavat muutokset tulevat vasta ajan kanssa uusien sukupolvien ja asenteiden rantautuessa alalle?

Toivottavasti tulevaisuuden rakentajat oppivat enemmän asenteesta, kuin käskyistä. Työmaalla kuumassa en pystynyt ottamaan takkia pois, koska alla ei ollut heijastavaa paitaa. Jatkossakin laitan kypärän ja lasit päähän jo työmaakopista poistuessani. Kukaan ei ole käskenyt, mutta asenne on saatu rantautumaan ainakin omaan kovaan kallooni.

– Markus


Markuksen työmaamaisemat kesäkuussa 2017


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea. Joka toinen viikko on luvassa postauksia erilaisista tavoista viettää opiskelijakesää, joten pysy kuulolla! Tsekkaa myös instagramista TARAKIn kuvakisa #tarakilainentöissä.
Mikäli haluat jakaa oman kesäsi kokemuksia, ilmoita kirjoitushalukkuudestasi killan viestintävastaavalle osoitteeseen ella.lahtinen[at]student.tut.fi.

Kesäblogi osa 2: Sohvi

Kesäblogi osa 2: Sohvi

Fuksivuoteni joulukuussa minuun iski ensimmäistä kertaa hienoinen huoli tulevasta kesästä. Halusin suuresti päästä rakennusalalle töihin ja pohdiskelin, miten se tulisi onnistumaan. Tammikuussa muutaman sähköisen hakemuksen kirjoitettuani turhauduin ja saapuessani seuraavan kerran Kuopioon, aiempaan kotikaupunkiini, kävelin vanhempieni kodin viereen Laptin aloittamalle työmaalle. Kipusin hyvin jännittyneenä portaat työmaakoppiin ja reilun kolmen kuukauden päästä lähes yhtä jännittyneenä samat portaat uudelleen ensimmäisenä työpäivänäni.

En osannut muodostaa oikeastaan ennakko-oletuksia töitäni kohtaan ennen niiden alkua. Nyt kolme viikkoa työskenneltyäni olenkin saanut tehdä niin paljon kaikkea ja oppinut niin paljon uutta, etten todellakaan olisi osannut tällaista olettaa. Olen piikannut, porannut, imuroinut ja hionut betonia. Olen saanut kerätä roskia, tiivistää valumuotteja, merkata lattialämmitysputkia ja vaikka mitä muuta. Työtehtävät ovat olleet monipuolisia ja tuntuu, että päivien aikana pystyy keräämään oppeja kaikkialta.

Eniten olen innostunut kuitenkin siitä, miten pystyn jo ensimmäisenä yliopistovuotena opittuja asioita yhdistämään työmaalla käytännön tilanteisiin ja toisinpäin. Vasta kontattuani ryömintätilassa muutaman tunnin ajan, tajusin mikä CAD-näyttökokeen leikkauskuvassa ollut tyhjä aukko oli. Näyttökokeessa kun olin ihmetellyt sitä melko kauan ja turhautuneena piirtänyt mielestäni aivan kummallisen kohdan. Olen nähnyt melkoisen paljon betonielementtejä, joihin tutustuimme Ruduksen tehtaalla fuksiexcullamme ja päässyt ihan itse valmistamaan betonia muistaen syksyn maanantai-iltojen opit vesi-sementtisuhteesta.

Samalla olen huomannut, että tiedän niin kovin vähän rakennusalasta. Joka päivä eteen tulee asioita, joista en ole kuullutkaan. Koulun opeista on myös jäänyt uupumaan jotenkin sellainen tosiasia, ettei kaikki aina mene aivan kuin on suunniteltu ja rakentamisessa mukaan mahtuu melkoinen määrä välivaiheita, joita suunnittelijan pöydältä ei välttämättä tule ajatelleeksi. Nyt työmaalla olen vasta oikeasti ymmärtänyt, että vaikka kuinka hieno suunnitelma olisikin, kuvioon astuvat mukaan rakentajat, joiden osaaminen on ollut mahtavaa seurattavaa. Hieman kateellisena olen välillä katsonut, kun ammattilaiset pistävät tohinaksi ja osaavat hoitaa asiansa, kun itse on melko lailla hukassa uretaanipistoolin käytön kanssa ja vasarallakaan ei ihan joka kerta osu välttämättä naulan kantaan. Onneksi työkaverit ovat olleet ymmärtäväisiä sekä jaksaneet valaista ja neuvoa alan saloissa.

Työmaakokemus on antanut jo tähän mennessä hurjan paljon. Jos kolmen viikon jälkeen olen oppinut ja nähnyt näin paljon, niin kaikkien työviikkojen jälkeen olen varmasti saanut kesästä todella paljon irti. Hyvä ammattilainen rakennustekniikan puolelta tulee varmasti tarvitsemaan työmaakokemusta, sillä kaikkia näitä oppeja ei mitenkään voi saada koulussa ja silti uskoisin niitä tarvittavan töissä, joihin valmistuu. Olen kiitollinen, että jo ensimmäinen kesäni rakennustyömaalla on ollut näin antoisa ja toivon, että tästä seuraavatkin tulevat olemaan!

– Sohvi


Sohvin työmaamaisemat kesäkuussa 2017 – ei huonot!


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea. Joka toinen viikko on luvassa postauksia erilaisista tavoista viettää opiskelijakesää, joten pysy kuulolla! Tsekkaa myös instagramista TARAKIn kuvakisa #tarakilainentöissä.
Mikäli haluat jakaa oman kesäsi kokemuksia, ilmoita kirjoitushalukkuudestasi killan viestintävastaavalle osoitteeseen ella.lahtinen[at]student.tut.fi.

Kesäblogi osa 1: Elli

Kesäblogi osa 1: Elli

Minä olen Elli, kolme vuotta TTY:llä viihtynyt rakennustekniikan opiskelija. Viime kesänä minulle avautui hieno mahdollisuus päästä alani töihin ja innokkaana suuntasin Kuopioon Peab Oy:lle kesäteekkariksi. Puuhastelin kesän toimistolla auttaen muun muassa asukasmuutoksissa, asuntomyynnissä ja määrälaskennassa. Kesätöistä jäi jo alusta asti hyvä fiilis ja huomasin tänäkin keväänä haluavani varmistaa paikkani samaisessa työyhteisössä. Siis puhelin käteen ja rohkeasti pomon juttusille. Niinhän siinä sitten kävi, että tänä vuonnakin heti tenttiviikkojen päätyttyä sain kerätä romppeet kasaan ja muuttaa tänne Savon sydämeen.

Muutto ei sinänsä ollut shokki, sillä Joensuusta aikanaan lähteneenä Kuopio tuntui paluulta kotoisaan Itä-Suomeen ja kaupungissa asuvien tuttujen avulla asunnon alivuokraaminen kävi käden käänteessä. Tänä vuonna myöskään töihin meno ei jännittänyt enää niin hurjasti, kun työkaverit ja yrityksen toiminta olivat jo ennestään tuttuja. Isosta yrityksestä huolimatta Kuopion yksikkö on sen verran pieni, että kaikkiin työntekijöihin ehtii hyvin tutustua erilaisten työtehtävien varrella. Kaikilla on aikaa auttaa, ja työtehtäviä pääsee tekemään monen eri rakennushankkeen osa-alueen parissa.

Edellisestä vuodesta poiketen, tänä kesänä pääsin hyppäämään konkreettisen rakentamisen pariin työmaalle. On mielenkiintoista päästä mukaan toteuttamaan kohteita, joiden valmisteluun osallistuin edellisenä kesänä. Työtahdin muutos oli aluksi vähän yllätys. Työmaalle tullaan jo seitsemältä, päivä startataan tehokkaasti sen kummempia aamukahvittelematta ja tauot pidetään aikaa tuhlaamatta. Ympärillä tuntuu olevan jatkuva kiire, mutta kaikki pitää silti tehdä huolella loppuun asti. Työmiehillä ja -naisilla juttu luistaa, paitsi jos mesta ei ole valmiina töiden aloitukseen. Siinä urakoitsija voi aluksi vähän hermostua, mutta hyvä työnjohtaja selvittää tilanteen ja pian työt pääsevät jatkumaan. Raksalla työskentely, jos mikä, on aidosti ihmisten kanssa toimimista ja kommunikointia, sen olen jo ensimmäisen viikon aikana jo saanut huomata.

Oman alan kesätöissä oleminen on mahtava tilaisuus kokeilla ja oppia siitä, mitä haluaa tehdä isona. Rakennusala on erittäin monipuolinen alavalinta, jossa voi tehdä todella erityyppisiä töitä tehtävästä, työnantajasta ja hankkeesta riippuen. Vaikka pääaineeni opinnoissa on rakennesuunnittelu, olen viihtynyt tuotannon puolen töissä erittäin hyvin. Kokemani perusteella voisin hyvin nähdä itseni töissä jatkossakin tähän mennessä näkemissäni ja kokemissani tehtävissä. Siksi olen erittäin kiitollinen ja innoissani, että kesätöissäni saan kehittää itseäni ja kysyä niitä typeriäkin kysymyksiä, joilla rakentamisen maailma avautuu kiehtovan hallittuna kaaoksena.


Näkymä Ellin työmaalta toukokuussa 2017


Kuluvan kesän aikana julkaisemme TARAKIn nettisivuilla blogikirjoituksia, joissa raksan opiskelijat kertovat kesän kuulumisistaan eri puolelta Suomea. Joka toinen viikko on luvassa postauksia erilaisista tavoista viettää opiskelijakesää, joten pysy kuulolla! Tsekkaa myös instagramista TARAKIn kuvakisa #tarakilainentöissä.

Mikäli haluat jakaa oman kesäsi kokemuksia, ilmoita kirjoitushalukkuudestasi killan viestintävastaavalle osoitteeseen ella.lahtinen[at]student.tut.fi.